IT’S SHOWTIME!

Teksti: Eetu Breilin
Kuvat: Elina Kontio

Kevään ja alkukesän voittohuuman jälkeen oli jälleen aika kääriä hihat ja nöyränä aloittaa työnteko tulevan kauden eteen ja poikien henkilökohtaisten taitojen kehittämiseksi.  Pitkän harjoituskauden jälkeen olikin jo mukava päästä jälleen tositoimiin ja mittaamaan oman joukkueen taso uudella ikätasolla.

Ja tästä se sitten taas alkoi – pitkä ja arvoituksellinen kausi. Pääsimme aloittamaan tasonmittauksen kotona ja vieläpä Salohallissa, yhdessä Suomen parhaista palloiluhalleista!

IMG_0423

Joukkueemme oli kokenut hieman muutoksia sitten viime kevään. Joukkuetta koonnut general manager oli saanut pidettyä mestarijoukkueen kokonaisuudessaan kasassa ja sen lisäksi saimme mukaan vielä kaikki valmennusjohdon haluamat vahvistukset! Vanhan ydinryhmän lisäksi tällä kaudella parketilla tullaan näkemään viime kauden kakkosjoukkueesta nostetut Vanhasen Late ja Liimataisen Joonu. Pojat ovat menneet hurjasti eteenpäin viime kaudesta ja tuovat jälleen lisää vaihtoehtoja jo ennestään laajaan rosteriin. Lisäksi vanhemmasta ikäluokasta Vatolan Venne tuo lisäväriä passari- ja tarvittaessa yleispelaajaosastolle.

B-pojat

Näiden onnistuneiden ”pelaajakauppojen” myötä meillä on tällä kaudella kasassa siis täysi dirty dozen! Tämä luo tietysti entistä enemmän haastetta, mutta myös antaa enemmän variaatioita valmennukselle peluuttamisen osalta. Kilpailutilanne joukkueen sisällä tietää myös sitä, että jokaisen pelaajan pitää tehdä sata lasissa hommia ja harjoitusnäyttöjen perusteella ansaita peliminuutit.

Lauantaiaamupäivällä kauden avauksen alla oli itselläkin ehkä normaalia enemmän perhosia vatsassa. Ensinnäkin viimeiset harjoituspelit eivät nimittäin menneet ihan niin kuin elokuvissa ja se toi hieman ylimääräistä kutinaa vatsanpohjalle.  Toiseksi, vastustajien tasosta ei myöskään ollut oikein selkeää kuvaa, joten epävarmuustekijöitä oli ilmassa.  Toivottavasti huono kenraali tietäisi hienoa ensi-iltaa, kuten tapana on ollut.

Aamun ensimmäinen peli oli vanhaa kiistakumppania, Loimaan Jankkoa vastaan.  Jankko on fyysisesti pienempi joukkue, mutta teknisesti taitavia poikia. Lisäksi pojat osaavat puolustaa ja pelaavat perusvarmaa hyökkäyspeliä. Meillä peli lähti hieman takkuillen liikkeelle, tehtiin varsinkin hyökkäyksessä hirvittävä määrä virheitä eikä puolustuskaan ihan toiminut. Ensimmäisen erän lopussa poikien rutiini tuli kuitenkin esille ja saimme käännettyä hyvillä ja kovilla suorituksilla erän kotiin. Toiseen erään astelikin sitten vapautuneempi joukkue.  Saimme syötön kulkemaan, jolla saimme murennettua Jankon vastaanoton. Erä tuli melko selkeästi meille. Liekö Jankon poikien henkinen selkäranka katkennut ensimmäisen erän niukkaan tappioon.

IMG_0403

Toiseen peliin saimme vastaamme jälleen tutun vastuksen Sastamalan suunnalta. Valepan pelaajarosteri kuten myös valmennusporras oli kokenut melkoisesti muutoksia viime kaudesta.  Kapealla ringillä matkassa ollut joukkue menetti vielä ensimmäisessä pelissä yhden pelurin sairastuvalle. Vain kuudella pelurilla operoinut Valepan puolustuspeli ei ollut samalla tasolla kuin meidän muuttuneella kuusikolla ja näin ollen veimme pelin melko selvin numeroin 2-0. Parasta antia tässä pelissä oli parantunut vastaanottomme. Lisäksi syöttömme toimi jälleen tässä pelissä melko mallikkaasti. Toki pelaamisemme oli ajoittain edelleen hieman virkamiesmäistä ja hengetöntäkin.  Puolustuspelimme oli piirun verran parempaa kuin vastustajalla, mutta tässä on selkeästi parannettavaa vielä.

IMG_0464

Seuraavaan peliin verkon toiselle puolelle asettui ennakolta ehkä tämän lohkon kovin joukkue, Keimolan Kaiku. Erien alut lähtivät meidän osalta hyvin liikkeelle ja molempia eriä johdimme jo melko selvin numeroin. Pelimme kuitenkin sakkasi molemmissa erissä, varsinkin jatkopallojen pelaaminen tuotti tuskaa. Keimola vei pelin 2-0, vaikka meilläkin oli kaikki mahdollisuudet voittoon. Kaikki kunnia kuitenkin vastustajalle, se pelasi virheettömämmin erien loput ja ansaitsivat täysin voittonsa.

IMG_0486

Päivän viimeisen koitoksen vastuksena oli Kalevan Lentopallo. KaLe pelasi juuri ennen tiukan pelin Keimolan kanssa ja odotusarvona oli, että saamme tehdä täyden päivätyön KaLen kaatamiseksi. Pitkä päivä ja juuri päättynyt tiukka peli oli tainnut kuitenkin viedä mehut KaLen pelaajilta, sillä peli oli selkeää meidän hallintaa. Toki pelasimme turnauksen parhaan ja tasapainoisimman pelimmekin turnauksen loppuun. Peli selkeästi ja nopeasti 2-0 ja saimme aloittaa loppuverryttelyt sekä turnauspaikan purkamisen hyvillä mielin.

IMG_0530

Neljä peliä tiiviillä rytmillä, joista kolme voittoa ja yksi tappio sekä paikka B-pooliin eli tällä hetkellä olemme kahdeksan parhaan B-poikajoukkueen joukossa. Tuloksellisesti pelit menivät siis erittäin hyvin. Toki pelillisesti jäi vielä rutkasti parannettavaa, mutta mitäpä muutakaan voisi odottaa ensimmäisen turnauksen jälkeen.  Hienoa oli myös se, että turnauksessa pystyimme antamaan peliaikaa koko pelaajarosterille ja heitimmepä kenet tahansa kentälle, pelin taso säilyi hyvänä. Pelaajien kierrättäminen ja tasainen kuormittaminen oli myös varmasti yksi voiton avaimista, olihan moni muu joukkue matkassa pienellä pelaajaringillä ja näin ollen rasitus alkoi varmasti painaa monia ja vaihtoehdot pelin kehittämiselle/muuttamiselle olivat vähissä. Lisäksi pojat osoittivat jälleen kerran sen, että he pystyvät nostamaan taso sitä mukaa, kun pelitkin kovenevat!

Tästä jatketaan taas työntekoa salilla ja naatitaan työnhedelmistä seuraavaksi kolmen viikon kuluttua jossain päin Suomea.

-Eetu-

C-nuorten alue SM Kurikassa – Kultaa ja hopeaa Lounaisen alueelle

Kuvat: alue SM-järjestäjät (http://www.kurikanryhti.fi/jaostot/lentopallo/c-nuorten-alue-sm-turnaus-19-21-/valokuvia-21-9-mitalijoukkueet-j/)

C-nuorten alue SM-kisat pelattiin Kurikassa 19-21.9.2014

Lounaisen alueen tytöt voittivat kultaa ja pojat hopeaa. Onnea Lounaisen aluejoukkueille!

Turnaukseen osallistui 10 tyttöjen ja 10 poikien joukkuetta. Yhteensä Kurikassa oli 240 pelaajaa. Poikien hopeajoukkueessa pelasivat Rikalavolleyn Teemu Piilola, Miro Leinonen ja RV:n kasvatti Lauri Vanhanen. Lauri edustaa tällä kaudella C-pojissa Raision Loimua, mutta harjoittelee ja pelaa kaksoisedustuksella RV:n B-pojissa.

Turnaus on vuoden tärkein katsastustapahtuma vuosina 2000-2001 syntyneille tytöille ja pojille. RV:n kolmikko Teemu, Lauri ja Miro saivatkin kutsun joulukuussa järjestettävään U16 maajoukkueen katsastusleirille. Onnea pojille!

C-aluejoukkue S2014

C-aluejoukkueDSC_0003[1]DSC_0147[1]

Riksu Raahessa

Teksti: Juha Leimu 
Kuvat: Mukana olleet vanhemmat 

1600-luvulla Ruotsin kuninkaan asettama kenraalikuvernööri Pietari Brahe sai tuolloin Suomessa paljon hyvää aikaan, yksi hienoista aikaansaannoksista on kauniin rantakaupungin Raahen perustaminen. Elonvuonna 2014 Raahe sai suuren kunnian järjestää maailman suurimman juniorilentopallotapahtuman Power cupin 30-vuotisjuhlaturnauksen. Turnaus pelattiin 5.-8.6.2014 Rikalavolleyn kuuden joukkueen retkikunta lähti liikkeelle jo keskiviikkona alkuillasta Marian koulun pihalta ja saapuminen Raaheen yöpymiskoululle tapahtui noin klo 1.00 yöllä. Nopean majoittumisen jälkeen mentiin keräämään voimia tulevan turnauksen koitoksia varten.

Torstaina pelit alkoivat  puolelta päivin  ja jatkuivat alkuiltaan, jonka jälkeen monet pelureista menivät Raahen rantatorille kuuntelemaan avajaistapahtuman pääesiintyjää Kukkopoikaa. Kaunis kesäilta, hieno merimaisema ja mukavan letkeä musa loivat tapahtumaan tunnelman, jossa viihtyivät niin nuoret kuin vanhatkin.

Perjantaina jatkettiin sitten jälleen pelejä. Keli oli hieman jäähtynyt torstain lukemista, mutta edelleen pelisää oli erinomainen, aurinkoa riitti ja tuulikin oli vähäistä.

Torstaina ruoka oli loppunut kesken, mutta senkin asian turnauksen järjestäjät korjasivat ja nyt ruokailu toimi hienosti. Pelejä pelattiin pitkälle iltaan, jonka jälkeen käytiin joko uimahallilla tai meressä huuhtomassa päivän tomut pois. Pitkäkarin koululla, joka oli purku-uhan alla, ei liiemmin suihkutiloja löytynyt.

Lauantaina aloitettiin pelaamaan  sijoituspelejä, joten otteluiden panokset kasvoivat kaiken aikaa. E- ja C-pojat olivat edenneet turnauksessa edelleen ilman tappioita, joten fiilikset olivat aika korkeella. Jos lauantai selvittäisiin vielä kuivin jaloin, niin paikka neljän sakissa olisi selvä.

Muutkin Riksun joukkueet pärjäilivät mukavasti ja nappailivat voittoja sieltä täältä. Myös joukon pienimmät F-tytöt alkoivat päästä kiinni turnausfiilikseen.

Päivän päätteeksi todettiin sekä E- että C-poikien selvittäneensä tiensä tappiottomina sunnuntain välieriin. Ennen sunnuntaita oli kuitenkin turnauksen kohokohta, ainakin C-poikien mielestä, nimittäin lauantai-illan disko jäähallissa. Valitettavasti illan artisti Anna Abreu oli sairastunut ja joutunut perumaan tulonsa, mutta ei se hirveästi tuntunut poikia hidastavan.Tytöilläkin taisi olla discossa meno päällä :D

Koitti turnauksen viimeinen päivä ja aamulla ensimmäiseksi piti pakata pillit pussiin ja roudata kamat bussiin kotimatkaa silmällä pitäen. Sitten vielä kerran nokka kohti peliareenoita. Varmasti tässä vaiheessa aika montaa peluria ja myös valmentajia väsytti. Turnaus oli ollut hauska, mutta myös äärimmäisen raskas. Silti piti vielä psyykata itsensä ja pelurit kahteen taistoon.

E-pojilla vastaan tuli välieräpelissä JyLe, joka jäi täysin Riksun Maunojen jalkoihin. Pojat menivät finaaliin selvin 2-0-numeroin.  Hieman aiemmin C-pojat kohtasivat jo toistamiseen turnauksessa Pielaveden Sammon. Perjantain kohtaamisen Riksun pojat olivat hoidelleet niukasti numeroin 2-1. Sunnuntai ei tuonut muutoksia voimasuhteisiin, vaan välieräpeli päättyi Riksun pojille  samoin numeroin 2-1. Sitten mentiin lasagnelle ja kerättiin viimeisetkin voimanrippeet kohti finaaleja.

Kaikki finaalit alkoivat klo 14, kun muut pelit oli jo taputeltu. C-pojat saivat vastaansa Napan, joka oli voittanut omassa välierässään Kauhavan Wisan, joka lopulta sijoittui turnauksen kolmoseksi. Peli oli äärimmäisen tasainen. Ensimmäinen erä päättyi meille 25-22. Toinen erä lähti liikkeelle myös tasaisesti. Kentän reunalle oli kokoontunut yleisöä, joka eli pelissä hienosti mukana. Mukaan mahtui myös muutama ”joulupukki” Rovaniemeltä, jotka lähinnä keskittyivät meidän poikien hiillostamiseen. Riksun omat kannustusjoukot pysyivät hienosti asialinjalla ja kannustivat meitä positiivisesti vastustajaa mollaamatta. Erän puolivälin jälkeen Napa nappasi muutaman pisteen kaulan, jonka pojat ajoivat hienosti kiinni ja menivät ohi. Tilanteessa 24-22 meillä oli kaksi ottelupalloa, jotka vastustaja pelasi tuurilla ja taidolla todella hienosti. Yhtäkkiä tilanne olikin 25-24 Napalle. Siinä vaiheessa pojat näyttivät, miksi he ovat Suomen mestareita. Uskomattoman hienoja puolustuksia! Väkisin Riksu kaivoi tarvittavat pisteet ja näin koko matsi meille 2-0.

Samaan aikaan E-pojat ottivat Kontsan johdolla oman finaalivastustajansa Pielaveden Sammon kanssa yhteen. Maunot lähtivät otteluun täynnä taistelutahtoa, sillä pielavetiset tiedettiin jo ennakolta todella kovaksi vastustajaksi. Ekassa erässä pojat torjuivat, puolustivat ja liikkuivat niin hyvin, että vastustaja oli ihmeissään. Näyttävät lyönnit eivät enää jääneetkään Riksun kenttään. Eka erä siis Rikalavolleylle. Toiseen erään vastustajan valmentaja teki taktisen muutoksen ja Sampo lopetti lyömisen ja aloitti pelaamaan varmempaa peliä. Tämä muutos toimikin ja kaksi seuraavaa erää menivät Sammolle ja samalla myös Power-mestaruus. Tappio oli pojille karvas, minkä sain omakohtaisesti kokea kohdatessani pojat pelin jälkeen jäähallin suihkussa. Sanoin pojille, että hopea kyllä kirkastuu, kun pöly hieman laskeutuu ja aikaa kuluu. Tieto siitä, että päästiin lähelle, mutta eihän perille asti, ajaa poikia eteenpäin jatkossa, niin että tulevina vuosina saamme nauttia näiden poikien tuomista mestaruuksista.

Sitten olikin enää jäljellä palkintojen jako ennen kotimatkaa. Oli hienoa seurata, miten Rikalavolleylta kaksi joukkuetta meni noutamaan ansaitsemiaan mitaleita. Rikalavolleyn pienet peluritytöt muodostivat juhlallisen kunniakujan pojille, jota pitkin olikin ilo kävellä estradille ylävitosten saattelemana. C-pojat saivat mitaleiden lisäksi komean pytyn ja puuveistoksen, joten toivottavasti tuossa seuran palkintokaapissa riittää tilaa.

Kotimatka alkoi noin klo 16 aikoihin ja bussi saapui takaisin Marian koulun pihalle hieman puolenyön jälkeen. Bussista nousi uskoakseni väsyneitä, mutta onnellisia urheilijanalkuja, jotka olivat suoriutuneet raskaasta reissusta  esimerkillisen hienosti.

Eiköhän oteta ensi vuonna Vaasassa uudestaan!!!

Powerterveisin Juha

 

 

Rikalavolleyn kauden 2013-2014 palkitut pelaajat

Kauden 2013-2014 päätöstilaisuudessa Salohallissa 8.5.2014 kukitettiin C-poikien kultamitalijoukkue; Niklas Breilin, Eetu Vesterinen, Teemu Piilola, Juuso Kontio, Joonas Leimu, Robert Koli, Olli Saarenmaa, Aaro Nikula ja Juho Liimatainen. Myös valmennustiimistä paikalla olleet Juha Leimu, Timo Koli ja Juha Kontio saivat omansa. Eerik Breilin ja Elina Kontio olivat työmatkoilla, eivätkä näin ollen ansaitsemaansa kukkaa saaneet.

Rikalavolleyn ”Kauden Pelaaja 2014″-pystin saivat; Miisa Suomi, Annika Kåla, Eveliina Salminen, Sofia Vuorio, Anni Nurmi, Andra Aedma, Tuuli Pirinen, Topi Sistonen, Jiri Leinonen, Joonas Heikola, Jesper Hietarinne, Jake Koivisto, Eetu Mäki, Lauri Vanhanen, Joonas Leimu ja Verneri Vatola.

Onnittelut kaikille ja hyvää kesän odotusta!

The Final Countdown – Suomen Mestarit 2014!

Teksti: Eetu Breilin
Kuvat: Elina Kontio

Europen biisi oli kovaa valuuttaa, kun itse olin samanlainen märkäkorva- urheilijan alku kuten meidän C-pojat ovat tällä hetkellä. Kyseisen biisin tahtiin haettiin monesti fiiliksiä tuleviin urheilusuorituksiin! Tänä päivänä vaan fiilistä nostattavat biisit on melkoisesti muuttuneet tuosta ajasta,  sillä ei mene tuo musiikkimaku aina ihan yksiin pelureiden ja staffin kanssa ;)! Viimeisissä punttitreeneissä nimittäin oli ghettoblasteriin jäänyt vanhanliiton musiikit koneeseen ja ei oikein uponnut nuorisoon tuo genre! :D

No viimeisissä lajiharjoituksissa ei sitten kyllä tarvittu mitään hengenkohotusbiisejä koneeseen, sen verran yritystä ja tsemppiä oli kentällä! Selvästi oli aistittavissa, että kauden loppuhuipentuma ja ISO turnaus oli edessä.

Perjantaina oli sitten aika ottaa suunnaksi Kuortane ja C-poikien SM-finaaliturnaus. Henkilöautokolonna lähti liikkeelle hyvissä ajoin. Pojatkin olivat saaneet jälleen hyvän syyn hakea ylimääräistä vapaata koulusta…. Hienosti asiat otettiin kuitenkin taas vastaan sivistyslaitoksessa ja päästiin ohjelman mukaan matkaan. Muutamaa tuntia myöhemmin oli vuorossa sitten faniryhmän startti kohti lakeuksia. Faniryhmä oli jälleen runsaslukuinen ja se myös näkyi ja kuului viikonlopun aikana katsomossa – oli kuin olisi kotikentällä pelattu.

Perjantaina otettiin tuntumaa suureen Kuortanehalliin, jossa oteltiin suurin osa finaaliturnauksen peleistä. Treenien jälkeen oli vuorossa vielä pelaajien viimeistely. Joukkue oli päättänyt vielä nostattaa joukkuehenkeä yhteisellä tukkamuodilla ja Mustamäen Barbaarin alias Robon johdolla pojille tuunattiin komeat ananakset!

Lauantaina päästiin sitten pitkän odottelun jälkeen tositoimiin. Pelit pelattiin neljässä, kolmen joukkueen lohkossa. Pelin henki oli se, että lohkovoittajat menevät suoraan puolivälieriin ja kakkoset sekä kolmoset pelaisivat iltapäivällä vielä ristikkäisottelut puolivälieriin pääsystä.

Tavoite oli siis erittäin kirkkaasti valmennuksen silmissä => lohkovoitto ja suoraan puolivälieriin, jotta vältetään ”turha” neljännesvälieräpeli  ja saadaan ladattua akut puolivälieriin. Alkulohko oli etukäteen sellainen, että tuo tavoite oli enemmän kuin realistinen.

Ensimmäisessä pelissä Puijoa vastaan, pojat olivat kyllä niin räikeästi ylilatautuneet, että oksat pois!! Pojilla oli itsellään niin kovat odotukset, että sellaista mailan puristamista en ole kyllä nähnyt pitkällä lentopallourallani pitkään aikaan! Jopa ”hormoonihirviömme” Arskankin yleensä hieman ehkä kulmikkaat liikkumiset näyttivät tällä kertaa muiden liikkumiseen verrattuna baletilta. :D Kaikesta huolimatta helpottava avausvoitto ja saimme jatkaa turnausta hyvillä mielin.

Toiseen peliin vaihdetiin hallia ja uuden ympäristö kanssa oli alkuun jälleen haasteita.  Vastaan asettui ennalta tuttu BluesVolley. Peli oli jo melko lailla erinäköistä ja ehjällä suorituksella veimme pelin suoraan 2-0.

Lohkovoitto siis takataskussa ja pojat saivat ansaitun huilin ennen puolivälierää. Koutsit siirtyivät tällä välin päästämään suurimmat höyryt sisältään sekä kesyttämään rautaa Kuortanehallin punttisalille ja valmistautumaan ”kuolemanpeliin”. Vastustajakasi valikoitui tiukan väännön jälkeen Alahärmän Kisa, joka menetti loukkaantumisen myötä edellisessä pelissä syömähampaansa. Se siloitti melko merkittävästi meidän tietämme mitallipeleihin.

Voitto kotiin siis puhtaasti 2-0 ja välieräpaikka oli meidän!! Samalla teimme jo lauantaina pienimuotoista seurahistoriaa, koska olimme jo saavuttaneet Rikalavolleyn lyhyehkön seurahistorian parhaan sijoituksen.

Tappion myötä tiemme olisi käynyt sijoitusotteluihin 5-8 ja olen melko varma, että siitä suosta poikien ylösnostaminen olisi vaatinut yli-inhimillisiä kykyjä! Lauantain positiivisinta antia oli nouseva trendi joukkuepelaamisessa ja se, että heitimme kentälle sitten kenet ja mille paikalle tahansa, pelin taso ei ainakaan pudonnut – päinvastoin.

Sunnuntaiaamu valkeni koutsien aamulenkillä; pururadalta haettiin raivoa aamun välierään. Välierässä kohtasimme tämän kauden pahimman vastustajamme, Kauhavan Wisan. Jojomme Ellu mietti aamupalapöydässä, miten saamme pojat hereille heti aamupeliin. Sanoin, että en usko, että poikia tarvitsee paljon psyykata, kun tiedetään ketä on vastassa ja mitkä on panokset! Täytyy kyllä sanoa, että eipä ole vähään aikaan itselläkään ollut niin paljon perhosia vatsassa, kuin nyt oli ennen peliä!

Peli lähti aivan loistavasti kannaltamme liikkeelle. Itse asiassa löimme luun kurkkuun Kauhavalle heidän omilla aseillaan eli kovalla syötöllä ja rauhallisella sekä tehokkaalla jatkopallopelaamisella. Ensimmäinen erä meille melko selvästi.

Toistakin erää olimme viemässä hyvällä pelillä, kunnes naapuri sai syötön kulkemaan ja meidän pelimme sakkasi. Erä Kauhavalle ja niin peli meni kolmanteen erään!

Kolmatta erää mentiin tasatahtiin n. kymmeneen pisteeseen asti, kunnes saimme jälleen syötöillä ja tehokkaalla jatkopallopelaamisella pelin haltuun! Kolmas erä ja peli meille, FINAALIIN, USKOMATONTA!!!

Voi sitä riemua ja intiaanitanssia, fiilis oli aivan mieletön! Tässä pelissä, kuten ei aiemminkaan Kauhavaa vastaan, mitään ei saatu ilmaiseksi! Joka pallon eteen piti tehdä älyttömän paljon töitä! Sen lisäksi, että pojat fyysisesti taistelivat kentällä, niin taistoa ja henkistä sodankäyntiä käytiin myös katsomossa sekä staffien osalta vaihtopenkeillä. Meidän staffissamme kaikilla ei ihan tahtonut fokus pysyä pelin aikana omassa työnkuvassa :D. Scouttimme, SAMA MIES- Kontio, ei malttanut psyykkaamiseltaan tehdä tilastoja välierän aikana ja nyt valmennusjohto joutuukin miettimään, jatketaanko SAMAN MIEHEN sopimusta enää ensi kaudella ;)!

Hetken naatiskelun jälkeen totesimme yhteistuumin, että turnaushan on vielä kesken. Mitali oli jo varma, mutta matka on vielä kesken ja nyt olisi mahdollista vielä räjäyttää pankki ja ottaa jackpot!!

Päätimme, että yhtään kiveä ei jätetä kääntämättä ja kaikki keinot otetaan nyt käyttöön! Viimeisenä valttikorttina oli valmentajien kuontalon viimeistely taistelukuntoon, joten luovuimme komeista ulkonäöistämme ja otatimme pelaajiemme toimesta myös itsellemme ANANAKSET!

Finaaliin saimme todella miellyttävän yllätyksen, kun Vilppulan Tähti oli myös selvittänyt tiensä finaaliin! VaLePan lisäksi Tähti on ollut vuosien varrella meille erittäin läheinen ja tasainen kilpakumppani! Molemmat joukkueet tunsivat toistensa metkut ja pelitavat jo läpikotaisin, joten tasaista vääntöä odoteltiin!

Meillä taisi olla aiemmista kohtaamisista kuitenkin pieni henkinen yliote ja saimmekin ensimmäiseen erään loistavan alun, emmekä luovuttaneet saavuttamaamme etua enää missään vaiheessa peliä. Toinen erä oli ensimmäisen erän toisinto!

 

Peli meille 2-0 ja TÄH…..NI…….NIIII………SUOMEN MESTARUUUS!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Lisäksi Juuso valittiin turnauksen AllStars kuusikkoon – Onnea Juusolle!

Poikien All Stars: #11 Juuso Kontio, Rikalavolley1 #9 Voitto Köykkä, Vilppulan Tähti #13 Niko Suihkonen, Oulun Kisko #4 Anton Välimaa, Kauhavan Wisa #9 Jere Mäkinen, Napapiirin Palloketut 1 #3 Tero Hakulinen, Puijo Wolley

Todella pitkä kausi on takana ja vielä pidempi yhteinen taival on näiden mahtavien poikien kanssa taivallettu. Verta, hikeä ja kyyneleitä on valutettu tämän saavutuksen eteen ja vaikka se kuinka kliseiseltä kuulostaakin, niin täysin totta se on kuin se olla voi!!!

Kuten monesti pojille on painotettu, meillä on kasassa äärettömän yhtenäinen ja tasainen ryhmä ja siksi en tässäkään yhteydessä halua nostaa yhtään peluria ylitse muiden. Joukkueena hävitään tai joukkueena VOITETAAN= JUPPE, JONTTU, NIKKE, JUUSO, ROBO, EETU, ARSKA, TEEMU, OLLI!

Kaikkia teitä on tarvittu kauden eri käänteissä ja olette osoittaneet olevanne mestaruuden arvoisia!!

Nyt on juhlan aika, mutta kohta aloitetaan jälleen taistelu kohti uusia unelmia ja tavoitteita!

Äärettömän suuret kiitokset myös Juha ”Red Bull”, Ellu, SAMA MIES- Kontsa,  Timo ”Salonen” Koli sekä pelureidemme vanhemmat! Kaikkien panos on ollut valtava – jokainen meistä on ansainnut pienen siivun tästä mitallista!!

Ja vaikka jutun alussa kritisoin nykynuorison ja meidän vähän vanhempien musiikkimaun erilaisuutta, niin alla oleva lyriikka on yhdistelmä näitä kahta genreä ja tiivistää hienosti ainakin omat tunnelmat, joten kiitos, anteeks, kukkuu, kuulemiin ja näkemiin:

Kiitollinen, siunattu, onnellinen
matkannut tänne ohi ongelmien
mietin miten mä ansaitsen tän kaiken
mitä ikinä uskalsin toivoa mä sain sen

Onnen kyyneleet takin kaulukseen
kuin tähti taivaalle putoaa!

Cheek feat Sami Saari