Riksu Raahessa

Teksti: Juha Leimu 
Kuvat: Mukana olleet vanhemmat 

1600-luvulla Ruotsin kuninkaan asettama kenraalikuvernööri Pietari Brahe sai tuolloin Suomessa paljon hyvää aikaan, yksi hienoista aikaansaannoksista on kauniin rantakaupungin Raahen perustaminen. Elonvuonna 2014 Raahe sai suuren kunnian järjestää maailman suurimman juniorilentopallotapahtuman Power cupin 30-vuotisjuhlaturnauksen. Turnaus pelattiin 5.-8.6.2014 Rikalavolleyn kuuden joukkueen retkikunta lähti liikkeelle jo keskiviikkona alkuillasta Marian koulun pihalta ja saapuminen Raaheen yöpymiskoululle tapahtui noin klo 1.00 yöllä. Nopean majoittumisen jälkeen mentiin keräämään voimia tulevan turnauksen koitoksia varten.

Torstaina pelit alkoivat  puolelta päivin  ja jatkuivat alkuiltaan, jonka jälkeen monet pelureista menivät Raahen rantatorille kuuntelemaan avajaistapahtuman pääesiintyjää Kukkopoikaa. Kaunis kesäilta, hieno merimaisema ja mukavan letkeä musa loivat tapahtumaan tunnelman, jossa viihtyivät niin nuoret kuin vanhatkin.

Perjantaina jatkettiin sitten jälleen pelejä. Keli oli hieman jäähtynyt torstain lukemista, mutta edelleen pelisää oli erinomainen, aurinkoa riitti ja tuulikin oli vähäistä.

Torstaina ruoka oli loppunut kesken, mutta senkin asian turnauksen järjestäjät korjasivat ja nyt ruokailu toimi hienosti. Pelejä pelattiin pitkälle iltaan, jonka jälkeen käytiin joko uimahallilla tai meressä huuhtomassa päivän tomut pois. Pitkäkarin koululla, joka oli purku-uhan alla, ei liiemmin suihkutiloja löytynyt.

Lauantaina aloitettiin pelaamaan  sijoituspelejä, joten otteluiden panokset kasvoivat kaiken aikaa. E- ja C-pojat olivat edenneet turnauksessa edelleen ilman tappioita, joten fiilikset olivat aika korkeella. Jos lauantai selvittäisiin vielä kuivin jaloin, niin paikka neljän sakissa olisi selvä.

Muutkin Riksun joukkueet pärjäilivät mukavasti ja nappailivat voittoja sieltä täältä. Myös joukon pienimmät F-tytöt alkoivat päästä kiinni turnausfiilikseen.

Päivän päätteeksi todettiin sekä E- että C-poikien selvittäneensä tiensä tappiottomina sunnuntain välieriin. Ennen sunnuntaita oli kuitenkin turnauksen kohokohta, ainakin C-poikien mielestä, nimittäin lauantai-illan disko jäähallissa. Valitettavasti illan artisti Anna Abreu oli sairastunut ja joutunut perumaan tulonsa, mutta ei se hirveästi tuntunut poikia hidastavan.Tytöilläkin taisi olla discossa meno päällä :D

Koitti turnauksen viimeinen päivä ja aamulla ensimmäiseksi piti pakata pillit pussiin ja roudata kamat bussiin kotimatkaa silmällä pitäen. Sitten vielä kerran nokka kohti peliareenoita. Varmasti tässä vaiheessa aika montaa peluria ja myös valmentajia väsytti. Turnaus oli ollut hauska, mutta myös äärimmäisen raskas. Silti piti vielä psyykata itsensä ja pelurit kahteen taistoon.

E-pojilla vastaan tuli välieräpelissä JyLe, joka jäi täysin Riksun Maunojen jalkoihin. Pojat menivät finaaliin selvin 2-0-numeroin.  Hieman aiemmin C-pojat kohtasivat jo toistamiseen turnauksessa Pielaveden Sammon. Perjantain kohtaamisen Riksun pojat olivat hoidelleet niukasti numeroin 2-1. Sunnuntai ei tuonut muutoksia voimasuhteisiin, vaan välieräpeli päättyi Riksun pojille  samoin numeroin 2-1. Sitten mentiin lasagnelle ja kerättiin viimeisetkin voimanrippeet kohti finaaleja.

Kaikki finaalit alkoivat klo 14, kun muut pelit oli jo taputeltu. C-pojat saivat vastaansa Napan, joka oli voittanut omassa välierässään Kauhavan Wisan, joka lopulta sijoittui turnauksen kolmoseksi. Peli oli äärimmäisen tasainen. Ensimmäinen erä päättyi meille 25-22. Toinen erä lähti liikkeelle myös tasaisesti. Kentän reunalle oli kokoontunut yleisöä, joka eli pelissä hienosti mukana. Mukaan mahtui myös muutama ”joulupukki” Rovaniemeltä, jotka lähinnä keskittyivät meidän poikien hiillostamiseen. Riksun omat kannustusjoukot pysyivät hienosti asialinjalla ja kannustivat meitä positiivisesti vastustajaa mollaamatta. Erän puolivälin jälkeen Napa nappasi muutaman pisteen kaulan, jonka pojat ajoivat hienosti kiinni ja menivät ohi. Tilanteessa 24-22 meillä oli kaksi ottelupalloa, jotka vastustaja pelasi tuurilla ja taidolla todella hienosti. Yhtäkkiä tilanne olikin 25-24 Napalle. Siinä vaiheessa pojat näyttivät, miksi he ovat Suomen mestareita. Uskomattoman hienoja puolustuksia! Väkisin Riksu kaivoi tarvittavat pisteet ja näin koko matsi meille 2-0.

Samaan aikaan E-pojat ottivat Kontsan johdolla oman finaalivastustajansa Pielaveden Sammon kanssa yhteen. Maunot lähtivät otteluun täynnä taistelutahtoa, sillä pielavetiset tiedettiin jo ennakolta todella kovaksi vastustajaksi. Ekassa erässä pojat torjuivat, puolustivat ja liikkuivat niin hyvin, että vastustaja oli ihmeissään. Näyttävät lyönnit eivät enää jääneetkään Riksun kenttään. Eka erä siis Rikalavolleylle. Toiseen erään vastustajan valmentaja teki taktisen muutoksen ja Sampo lopetti lyömisen ja aloitti pelaamaan varmempaa peliä. Tämä muutos toimikin ja kaksi seuraavaa erää menivät Sammolle ja samalla myös Power-mestaruus. Tappio oli pojille karvas, minkä sain omakohtaisesti kokea kohdatessani pojat pelin jälkeen jäähallin suihkussa. Sanoin pojille, että hopea kyllä kirkastuu, kun pöly hieman laskeutuu ja aikaa kuluu. Tieto siitä, että päästiin lähelle, mutta eihän perille asti, ajaa poikia eteenpäin jatkossa, niin että tulevina vuosina saamme nauttia näiden poikien tuomista mestaruuksista.

Sitten olikin enää jäljellä palkintojen jako ennen kotimatkaa. Oli hienoa seurata, miten Rikalavolleylta kaksi joukkuetta meni noutamaan ansaitsemiaan mitaleita. Rikalavolleyn pienet peluritytöt muodostivat juhlallisen kunniakujan pojille, jota pitkin olikin ilo kävellä estradille ylävitosten saattelemana. C-pojat saivat mitaleiden lisäksi komean pytyn ja puuveistoksen, joten toivottavasti tuossa seuran palkintokaapissa riittää tilaa.

Kotimatka alkoi noin klo 16 aikoihin ja bussi saapui takaisin Marian koulun pihalle hieman puolenyön jälkeen. Bussista nousi uskoakseni väsyneitä, mutta onnellisia urheilijanalkuja, jotka olivat suoriutuneet raskaasta reissusta  esimerkillisen hienosti.

Eiköhän oteta ensi vuonna Vaasassa uudestaan!!!

Powerterveisin Juha

 

 

Rikalavolleyn kauden 2013-2014 palkitut pelaajat

Kauden 2013-2014 päätöstilaisuudessa Salohallissa 8.5.2014 kukitettiin C-poikien kultamitalijoukkue; Niklas Breilin, Eetu Vesterinen, Teemu Piilola, Juuso Kontio, Joonas Leimu, Robert Koli, Olli Saarenmaa, Aaro Nikula ja Juho Liimatainen. Myös valmennustiimistä paikalla olleet Juha Leimu, Timo Koli ja Juha Kontio saivat omansa. Eerik Breilin ja Elina Kontio olivat työmatkoilla, eivätkä näin ollen ansaitsemaansa kukkaa saaneet.

Rikalavolleyn ”Kauden Pelaaja 2014″-pystin saivat; Miisa Suomi, Annika Kåla, Eveliina Salminen, Sofia Vuorio, Anni Nurmi, Andra Aedma, Tuuli Pirinen, Topi Sistonen, Jiri Leinonen, Joonas Heikola, Jesper Hietarinne, Jake Koivisto, Eetu Mäki, Lauri Vanhanen, Joonas Leimu ja Verneri Vatola.

Onnittelut kaikille ja hyvää kesän odotusta!

The Final Countdown – Suomen Mestarit 2014!

Teksti: Eetu Breilin
Kuvat: Elina Kontio

Europen biisi oli kovaa valuuttaa, kun itse olin samanlainen märkäkorva- urheilijan alku kuten meidän C-pojat ovat tällä hetkellä. Kyseisen biisin tahtiin haettiin monesti fiiliksiä tuleviin urheilusuorituksiin! Tänä päivänä vaan fiilistä nostattavat biisit on melkoisesti muuttuneet tuosta ajasta,  sillä ei mene tuo musiikkimaku aina ihan yksiin pelureiden ja staffin kanssa ;)! Viimeisissä punttitreeneissä nimittäin oli ghettoblasteriin jäänyt vanhanliiton musiikit koneeseen ja ei oikein uponnut nuorisoon tuo genre! :D

No viimeisissä lajiharjoituksissa ei sitten kyllä tarvittu mitään hengenkohotusbiisejä koneeseen, sen verran yritystä ja tsemppiä oli kentällä! Selvästi oli aistittavissa, että kauden loppuhuipentuma ja ISO turnaus oli edessä.

Perjantaina oli sitten aika ottaa suunnaksi Kuortane ja C-poikien SM-finaaliturnaus. Henkilöautokolonna lähti liikkeelle hyvissä ajoin. Pojatkin olivat saaneet jälleen hyvän syyn hakea ylimääräistä vapaata koulusta…. Hienosti asiat otettiin kuitenkin taas vastaan sivistyslaitoksessa ja päästiin ohjelman mukaan matkaan. Muutamaa tuntia myöhemmin oli vuorossa sitten faniryhmän startti kohti lakeuksia. Faniryhmä oli jälleen runsaslukuinen ja se myös näkyi ja kuului viikonlopun aikana katsomossa – oli kuin olisi kotikentällä pelattu.

Perjantaina otettiin tuntumaa suureen Kuortanehalliin, jossa oteltiin suurin osa finaaliturnauksen peleistä. Treenien jälkeen oli vuorossa vielä pelaajien viimeistely. Joukkue oli päättänyt vielä nostattaa joukkuehenkeä yhteisellä tukkamuodilla ja Mustamäen Barbaarin alias Robon johdolla pojille tuunattiin komeat ananakset!

Lauantaina päästiin sitten pitkän odottelun jälkeen tositoimiin. Pelit pelattiin neljässä, kolmen joukkueen lohkossa. Pelin henki oli se, että lohkovoittajat menevät suoraan puolivälieriin ja kakkoset sekä kolmoset pelaisivat iltapäivällä vielä ristikkäisottelut puolivälieriin pääsystä.

Tavoite oli siis erittäin kirkkaasti valmennuksen silmissä => lohkovoitto ja suoraan puolivälieriin, jotta vältetään ”turha” neljännesvälieräpeli  ja saadaan ladattua akut puolivälieriin. Alkulohko oli etukäteen sellainen, että tuo tavoite oli enemmän kuin realistinen.

Ensimmäisessä pelissä Puijoa vastaan, pojat olivat kyllä niin räikeästi ylilatautuneet, että oksat pois!! Pojilla oli itsellään niin kovat odotukset, että sellaista mailan puristamista en ole kyllä nähnyt pitkällä lentopallourallani pitkään aikaan! Jopa ”hormoonihirviömme” Arskankin yleensä hieman ehkä kulmikkaat liikkumiset näyttivät tällä kertaa muiden liikkumiseen verrattuna baletilta. :D Kaikesta huolimatta helpottava avausvoitto ja saimme jatkaa turnausta hyvillä mielin.

Toiseen peliin vaihdetiin hallia ja uuden ympäristö kanssa oli alkuun jälleen haasteita.  Vastaan asettui ennalta tuttu BluesVolley. Peli oli jo melko lailla erinäköistä ja ehjällä suorituksella veimme pelin suoraan 2-0.

Lohkovoitto siis takataskussa ja pojat saivat ansaitun huilin ennen puolivälierää. Koutsit siirtyivät tällä välin päästämään suurimmat höyryt sisältään sekä kesyttämään rautaa Kuortanehallin punttisalille ja valmistautumaan ”kuolemanpeliin”. Vastustajakasi valikoitui tiukan väännön jälkeen Alahärmän Kisa, joka menetti loukkaantumisen myötä edellisessä pelissä syömähampaansa. Se siloitti melko merkittävästi meidän tietämme mitallipeleihin.

Voitto kotiin siis puhtaasti 2-0 ja välieräpaikka oli meidän!! Samalla teimme jo lauantaina pienimuotoista seurahistoriaa, koska olimme jo saavuttaneet Rikalavolleyn lyhyehkön seurahistorian parhaan sijoituksen.

Tappion myötä tiemme olisi käynyt sijoitusotteluihin 5-8 ja olen melko varma, että siitä suosta poikien ylösnostaminen olisi vaatinut yli-inhimillisiä kykyjä! Lauantain positiivisinta antia oli nouseva trendi joukkuepelaamisessa ja se, että heitimme kentälle sitten kenet ja mille paikalle tahansa, pelin taso ei ainakaan pudonnut – päinvastoin.

Sunnuntaiaamu valkeni koutsien aamulenkillä; pururadalta haettiin raivoa aamun välierään. Välierässä kohtasimme tämän kauden pahimman vastustajamme, Kauhavan Wisan. Jojomme Ellu mietti aamupalapöydässä, miten saamme pojat hereille heti aamupeliin. Sanoin, että en usko, että poikia tarvitsee paljon psyykata, kun tiedetään ketä on vastassa ja mitkä on panokset! Täytyy kyllä sanoa, että eipä ole vähään aikaan itselläkään ollut niin paljon perhosia vatsassa, kuin nyt oli ennen peliä!

Peli lähti aivan loistavasti kannaltamme liikkeelle. Itse asiassa löimme luun kurkkuun Kauhavalle heidän omilla aseillaan eli kovalla syötöllä ja rauhallisella sekä tehokkaalla jatkopallopelaamisella. Ensimmäinen erä meille melko selvästi.

Toistakin erää olimme viemässä hyvällä pelillä, kunnes naapuri sai syötön kulkemaan ja meidän pelimme sakkasi. Erä Kauhavalle ja niin peli meni kolmanteen erään!

Kolmatta erää mentiin tasatahtiin n. kymmeneen pisteeseen asti, kunnes saimme jälleen syötöillä ja tehokkaalla jatkopallopelaamisella pelin haltuun! Kolmas erä ja peli meille, FINAALIIN, USKOMATONTA!!!

Voi sitä riemua ja intiaanitanssia, fiilis oli aivan mieletön! Tässä pelissä, kuten ei aiemminkaan Kauhavaa vastaan, mitään ei saatu ilmaiseksi! Joka pallon eteen piti tehdä älyttömän paljon töitä! Sen lisäksi, että pojat fyysisesti taistelivat kentällä, niin taistoa ja henkistä sodankäyntiä käytiin myös katsomossa sekä staffien osalta vaihtopenkeillä. Meidän staffissamme kaikilla ei ihan tahtonut fokus pysyä pelin aikana omassa työnkuvassa :D. Scouttimme, SAMA MIES- Kontio, ei malttanut psyykkaamiseltaan tehdä tilastoja välierän aikana ja nyt valmennusjohto joutuukin miettimään, jatketaanko SAMAN MIEHEN sopimusta enää ensi kaudella ;)!

Hetken naatiskelun jälkeen totesimme yhteistuumin, että turnaushan on vielä kesken. Mitali oli jo varma, mutta matka on vielä kesken ja nyt olisi mahdollista vielä räjäyttää pankki ja ottaa jackpot!!

Päätimme, että yhtään kiveä ei jätetä kääntämättä ja kaikki keinot otetaan nyt käyttöön! Viimeisenä valttikorttina oli valmentajien kuontalon viimeistely taistelukuntoon, joten luovuimme komeista ulkonäöistämme ja otatimme pelaajiemme toimesta myös itsellemme ANANAKSET!

Finaaliin saimme todella miellyttävän yllätyksen, kun Vilppulan Tähti oli myös selvittänyt tiensä finaaliin! VaLePan lisäksi Tähti on ollut vuosien varrella meille erittäin läheinen ja tasainen kilpakumppani! Molemmat joukkueet tunsivat toistensa metkut ja pelitavat jo läpikotaisin, joten tasaista vääntöä odoteltiin!

Meillä taisi olla aiemmista kohtaamisista kuitenkin pieni henkinen yliote ja saimmekin ensimmäiseen erään loistavan alun, emmekä luovuttaneet saavuttamaamme etua enää missään vaiheessa peliä. Toinen erä oli ensimmäisen erän toisinto!

 

Peli meille 2-0 ja TÄH…..NI…….NIIII………SUOMEN MESTARUUUS!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Lisäksi Juuso valittiin turnauksen AllStars kuusikkoon – Onnea Juusolle!

Poikien All Stars: #11 Juuso Kontio, Rikalavolley1 #9 Voitto Köykkä, Vilppulan Tähti #13 Niko Suihkonen, Oulun Kisko #4 Anton Välimaa, Kauhavan Wisa #9 Jere Mäkinen, Napapiirin Palloketut 1 #3 Tero Hakulinen, Puijo Wolley

Todella pitkä kausi on takana ja vielä pidempi yhteinen taival on näiden mahtavien poikien kanssa taivallettu. Verta, hikeä ja kyyneleitä on valutettu tämän saavutuksen eteen ja vaikka se kuinka kliseiseltä kuulostaakin, niin täysin totta se on kuin se olla voi!!!

Kuten monesti pojille on painotettu, meillä on kasassa äärettömän yhtenäinen ja tasainen ryhmä ja siksi en tässäkään yhteydessä halua nostaa yhtään peluria ylitse muiden. Joukkueena hävitään tai joukkueena VOITETAAN= JUPPE, JONTTU, NIKKE, JUUSO, ROBO, EETU, ARSKA, TEEMU, OLLI!

Kaikkia teitä on tarvittu kauden eri käänteissä ja olette osoittaneet olevanne mestaruuden arvoisia!!

Nyt on juhlan aika, mutta kohta aloitetaan jälleen taistelu kohti uusia unelmia ja tavoitteita!

Äärettömän suuret kiitokset myös Juha ”Red Bull”, Ellu, SAMA MIES- Kontsa,  Timo ”Salonen” Koli sekä pelureidemme vanhemmat! Kaikkien panos on ollut valtava – jokainen meistä on ansainnut pienen siivun tästä mitallista!!

Ja vaikka jutun alussa kritisoin nykynuorison ja meidän vähän vanhempien musiikkimaun erilaisuutta, niin alla oleva lyriikka on yhdistelmä näitä kahta genreä ja tiivistää hienosti ainakin omat tunnelmat, joten kiitos, anteeks, kukkuu, kuulemiin ja näkemiin:

Kiitollinen, siunattu, onnellinen
matkannut tänne ohi ongelmien
mietin miten mä ansaitsen tän kaiken
mitä ikinä uskalsin toivoa mä sain sen

Onnen kyyneleet takin kaulukseen
kuin tähti taivaalle putoaa!

Cheek feat Sami Saari

 

 

D-POIKIEN KAUSI PÄÄTTYI VOITTOIHIN

Image

Vaasassa ollaan serkun häiden jälkeistä päivää viettämässä ja vihdoin löytyi luppoaikaa kirjoittaa D-poikien kauden päätössanat. Samalla pitää vilkuilla junnulentiksen sivujen kautta seuramme C-poikien tilannetta Kuortaneen SM-kisoissa: finaaliin ovat pojat näemmä selvinneet. Yes! Ens vuoden powerikaupunki on muuten oikein viihtyisä.

Mutta D-poikiin: Päätöstapahtuma airsoft-pelien ja makkaranpaiston merkeissä Helisnummen laavulla on pidetty ja omat harkat päättyivät jo yli viikko sitten, joten kausi alkaa olla paketissa. Tosin osa mennee poweriin ja jostakin pizzaillasta oli vielä puhe.  Ja C-poikiin siirtyvillä on aika lähteä Samin tiukkoihin harkkoihin. Toivotaan, että kaikilta löytyy intoa harjoitella entistä enemmän ja jatkaa lentistä.

D-AM-pojat ryhdistäytyivät ja ottivat B-finaalin voiton

AM-pojat jäivät äärimmäisen niukasti A-finaalin ulkopuolelle. Keikyän välierässä normaalisti 7 pojalla pelaava joukkue joutui sairastumisten takia pelaamaan 4 pelaajalla 4 ottelua ja vaikka yksi voitto tulikin, niin finaaliin ei ollut asiaa. Siitä huolimatta joukkue pelasi kauden parhaimman pelinsä vieläpä ennakkosuosikki FC-57:aa vastaan. Eetun iskut  upposivat monta kertaa keikyäläisten kenttään Juhojen ja Mikon passeista. Onneksi aluevalmentajat olivat katsomassa juuri tätä peliä ja Eetu saikin kutsun Forssan 01:sten alueleirille. Seuraavassa pelissä Loimua vastaan voittoa tarjottiin, mutta se ei kelvannut. Väsy iski.

Maskun B-finaalissa 6 pelaaajalla (Lauri ja Otto taas mukana) pojat ryhdistäytyivät ja hoitivat homman kotiiin ja ottivat lopulta B-finaalin voiton. Asenne oli hyvä ja viimeiseen neljänteenkin peliin riitti energiaa. Siinä RV:n pojat murskasivat vastustajansa selvästi. Poikia ei yhtään harmittanut (valmentajia hiukkasen), että viereisellä kentillä pelattiin mitalisijoista. Tasollisesti kauden aikana joukkueemme oli n. 4-7 joukkueen joukossa. Perustaitoihin pitää saada tasaisuutta ja voimaa etenkin jalkoihin ja urheilijan asennetta lisää, niin eiköhän se siitä. Plussaa oli se, että pojat viihtyivät yhdessä todella hyvin.

AM-joukkueessa pelasivat siis Juho Äikiä, Mikko Kuusisto, Eetu Mäki, Otto Vuori, Juho Järvenmäki, Lauri Kivikallio ja parissa turnauksessa mukana ollut Saku Tuusa. Pääkoutsina oli Esko Järvenmäki apunaan Jari Kuusisto ja Sari Vuori ja jojona Hannu Äikiä.

D-tiikerit jännittävien vaiheiden kautta myös B-finaalin voittoon

Kauteen lähtiessä sovimme, että Tiikereitten runkona on neljä 01-poikaa, jotka saavat turnauksiin mukaansa 3-4 E-poikaa.  D-ikäiset saivat kaipaamaansa vastuuta ja E-pojat lisää pelejä, sillä E-pojilla oli kauden aikana aika vähän pelejä omissa turnauksiissaan. Systeemi toimi hyvin. Kuuden E-pojan porukasta Kontion Juha aina valitsi sopivan määrän poikia turnauksiin ja turnauskoutsaamiset hoidettiin vuorotellen (koutseina kauden aikana olivat Järvenmäen Esko, Kontion Juha, Leinosen Sami ja Äikiän Hannu)

Virroilla välierässä Tiikeripojat jäivät AM-poikien tapaan niukasti A-finaalin ulkopuolelle, mutta saimme ”palkkioksi” B-finaalin koti-Saloon Ollikkalan koululle (eikä siis tarvinnut matkustaa A-finaaliin Vilppulaan!). Ollikkalassa Hannu vastasi järjestelyistä ja Juha koutsasi joukkuetta.

Kerrankin pojat ottivat kotikentästä ja kannustuksesta sen hyödyn, mikä pitääkin ottaa. Ratkaisevilla hetkillä RV:n kantti piti ja lopulta palkintona oli B-finaalin voitto. Alkupeleissä RV vielä hävisi selvästi 2-0 Kangasalalle, mutta finaalissa hermo piti ja RV voitti Kangasalan 2-1.  Peli-ilo ja taistelutahto, ne ratkaisivat. Välierä A-volleyta vastaan ei ollut kaunista peliä, mutta jokainen poika taisteli. Johanneskin kävi pari kertaa lattian pinnassa nostamalla yhdellä kädellä pallon peliin. Virran kaksoset Valtteri ja Veeti kehuivat ja kannustivat toisiaan, mitä ei aikaisemmin montaa kertaa oltu nähty. Samuel oli perinteiseen tapaan varma syötöissään ja Tomppa teki älykkäitä ratkaisuja verkolla sekä sjoitteli pitkiä heittoja takanurkkiin. Mikael pelasi välillä todella varmasti ja mm. laskin, että hän nosti ainakin 5 kertaa peräkkäin hihalla pallon passarille, mitä ei tapantunut esim. Virroilla. Tosin nyt oli isä-Iska katsomassa peliä, joten pojan pitikin näyttää. Iska sanoikin finaalin loputtua, että oli jännempää kuin omat pelit, ja ohjeitakin Iska katsomosta jopa huuteli. Leinosen Jiri, joukkueen nuorin ja lyhyin, tuntui ehtivän kaikkiin palloihin ja tuuletukset olivat hienoja. Kysyinkin jossa vaiheessa parin muun joukkueen valmentajalta meidän joukkueen ykköspelaajaa, sillä joka joukkueestaa palkittiin hyvä ja esimerkillinen pelaaja, ja heidän valintansa oli ehdottomasti Jiri. Joukkueen henkisenä tsempparina oli koko ajan Kontion Joonas, joka kannusti muita, heitti ylävitosia jne. Joonas oli niin täpinöissään koko ajan, että peli-ilme vaihteli laidasta toiseen, mutta finaalissa tuli monta hienoa hyökkäyssijoitusta, joten kyllä Jonaskin on isojen pelien mies. Lopulta päädyin poikien hienon taistelun jälkeen siihen, että omasta joukkueesta palkittiin kaikki ylimääräisillä puffettiherkuilla. Ei voinut valita vain yhtä, sillä koko joukkue taisteli hienosti.  Tiikerijoukkueessa kauden aikana pelasivat D-pojat Samuel Mejia, Tom Merikanto, Johannes Hoikkala, Mikael Tuominen, Valtteri Virta, Veeti Virta, Joonas Kontio, Jiri Leinonen, Niko Tuusa ja Joonas Heikola.

Kiitos kaikille D-joukkueen vastaaville (em. koutsit + kioskivastaaville Sallalle ja Eijalle sekä Titalle sekä huoltajille, jotka ovat olleet mukana kaikissa järjestelyissä sekä kannustaneet poikiaan tässä hienossa lajissa)


 

C-pojat valmiina taistoon – SM-finaalit Kuortaneella

C-ikäisten SM-finaalit pelataan tulevana viikonloppuna Kuortaneella. Rikalavolleyn C1 joukkue pelaa alkulohkossa C. Junnulentiksen sivuilta: http://junnulentis.fi/2014/04/07/c-poikien-sm-finaalit-kuortaneella-26-27-4-2014/ pystyy seuraamaan reaaliaikaista tulosseurantaa, mutta myös livelähetyksiä peleistä.

Finaalit ratkotaan 12 joukkueen voimin, otteluita pelataan yhteensä 32 kappaletta ja finaali pelataan sunnuntaina klo 15:30 alkaen. Lauantaina pelataan neljä kolmen joukkueen alkulohkoa, neljännesvälieräottelut sekä puolivälierät. Sunnuntaina pelataan välierät ja kaikki sijoitusottelut.

Kun mikään ei riitä…. – vai riittääkö kolme kotiturnausta :D

Teksti: Eerik Breilin
Kuvat: Elina Kontio

Taas oli Rikalavolleyn C1-poikien aika sitoa pelikenkien nauhat tiukkaan ja astella tutulle Hermannin kotiluolan parketille! Jos alkukaudesta tuli matkamittariin kilometrejä enemmän kuin laki sallii, niin keväällä olemmekin sitten saaneet olla tiukasti kotimaisemissa ja isännöineet kolmea perättäistä turnausta.

Me vanhat, mutta toki vielä henkisesti vireät koutsit, olemme tietenkin olleet enemmän kuin iloisia, ettei ole tarvinnut viime aikoina matkustella. Pojille olisi varmasti kelvannut edelleen myös kiertolaisen elämä, sillä mikäli omiin muistikuviin on luottaminen, niin tuossa iässä oli hauskempaa, mitä kauempana oli turnaus.

Kotiturnausten pitkä putki on ollut erittäin vaativa ponnistus myös taustajoukoillemme. Kaksi kolmesta turnauksesta oli vieläpä kuuden joukkueen turnauksia, eli on tarvittu kaksi kenttää, jotta peleistä selvitään yhden päivän aikana.  Ja koska LP Viesti ei ennakkokaavailuista poiketen saanut suoraan neljässä pelissä pidettyä ”poikaa” Salossa, niin jouduimme sanomaan Salohallille bye bye ja eiliset ottelut pelattiin jälleen kahdessa eri salissa.

Salohallin myötä talkoolaistemme työmäärä olisi hieman helpottunut, kun nyt taas piti jalkautua jälleen kahteen saliin. No meidän mimmit ja sedäthän eivät tästä hätkähtäneet, vaan vahvasti kokenut taustatiimimme teki jälleen kerran loistavaa työtä ja turnaus saatiin vietyä erinomaisesti läpi.

ÄÄRETTÖMÄN ISO KIITOS KAIKILLE OSALLISTUNEILLE!! Seuraavassa turnauksessa, Kuortaneella, saatte nauttia pelkästään katsojan roolista!

Mutta mennäänpä asiaan.  Nyt siis pelattiin kuuden joukkueen SM-välieräturnausta, johon tiensä olivat selvittäneet Kauhavan Wisa, Vammalan Lentopallo, Vilppulan Tähti, Oulun Kisko, Bluesvolley Järvenpäästä sekä tietysti isäntäjoukkue, RV C1- pojat. Kaikki joukkueet olivat varmistaneet jo paikkansa SM-finaaleihin, nyt taisteltiin ainoastaan asetelmista finaaleissa sekä tietysti mahdollisuus oli ottaa tarvittava henkinen yliote vastustajista;)

Me pelasimme alkulohkomme siis Hermannissa, kun toinen alkulohko pelattiin uusitulla Ollikkalan koulun salilla. Aloitimme päivän Bluesia vastaan. Olimme kohdanneet tällä kaudella jo aiemmin pariin otteeseen ja meillä oli ennalta jo ehkä pieni niskalenkki kaverista. Meidän pojat olivat valmiina heti ensimmäisestä pallosta lähtien ja veimmekin pelin erityisesti vahvan syöttöpelimme ansiosta.  Kuusikkomme oli tasaisen vahva ja vanha sanonta ” joukkue on niin vahva kuin sen heikoin lenkki” kertoo kaiken oleellisen! Meillä ei heikkoa lenkkiä löytynyt ja peli oli melko nopeasti taputeltu 2-0.

Seuraavassa koitoksessa olikin sitten ennakkoasetelmat täysin päinvastaiset. Me olimme olleet Kauhavaa vastaan aiemmissa otteluissa täysin vastaantulijoita, joten nyt oli todella kova näyttämisen halu kaikilla – staffia myöden.

En tiedä jännittikö poikia vai oliko lataus mennyt yli, mutta ensimmäinen erä oli kyllä melko karmaisevaa katsottavaa!  Vastaanottomme rakoili jälleen, helpot pallot lentelivät ties minne tai sitten jäivät vain suoraan meidän ”suolapatsaidemme”  jalkoihin ja muutenkin tuli aivan käsittämättömiä, henkilökohtaisia virheitä.  Wisa vei ja me vikisimme jälleen :/

Erätauolla oli melko epäuskoisia ilmeitä pelaajien kasvoilla.

Mutta toisaalta nähtävissä oli myös tervettä uhoa, että tästä noustaan vielä! Toinen erä lähtikin sitten tasaisesti käyntiin ja tällä kertaa saimme pidettyä vastaanottomme kuosissa pienillä muutoksilla eikä vastustaja saanut näin revittyä isoa eroa meihin. Erän aikana paljon parjattu puolustuksemme alkoi toimia ja sen jälkeiset jatkopallot hoidettiin myös tyylikkäästi ja tehokkaasti vastustajan kenttään. Erittäin tärkeä erävoitto meille ja peli kolmanteen erään. Kolmannessa erässä pystyimme pitämään edellisen erän tason kaikilla osa-alueilla ja tiukkojen vaiheiden jälkeen saimme kauan odotetun ja kaivatun voiton Kauhavan Wisasta!!

Näissä kahdessa erässä pelimme perusasiat, syöttö- vastanotto sekä torjunta- puolustus ja jatkopallopelaaminen, toimivat juuri niin kuin niiden pitäisi kaikissa peleissä toimia. Peli oli rauhallista ja mikä tärkeintä, pelasimme joukkueena, peli- ilmeemme oli vapautunut.

Seuraavaksi vuorossa oli ruokatauko ja valmistautuminen turnauksen välieräpeliin. Puhuimme jo turnauksen alussa, että keskittyminen pitää olla ns. tapissaan koko ajan, jos mielitään pelata tasainen ja hyvä turnaus. No, aivan puikkoihin ei valmistautuminen mennyt kuitenkaan ja Oulu-pelin alkulämmittelystä lähtien oli havaittavissa hieman puolittaisen tekemisen meininkiä.

Peli lähti kuitenkin meidän osalta hyvin liikkeelle ja vielä lähes puoleen erään asti peli oli meidän hallinnassa.  Sen jälkeen pelin taso kuitenkin romahti kuin se kuuluisa korttitalo. Edellisen pelin joukkuehurmos oli tiessään ja tekemisessä oli vähän yksilöyrittämisen meininki.  Kaikki kunnia Oululle, se pelasi vahvuuksillaan hyvän pelin ja ansaitsi voittonsa! Peli olisi ollut kuitenkin täysin voitettavissa ja olisi mielestäni onnistunut  täysin meidän omalla peruspelaamisen tasolla. Aurinkokuningasta lainaten; 95% keskittyminen tässä timantin kovassa seurassa, on kiistatta 50% tulos.

Itse otan kyllä osan poikien valmistautumisesta omaan piikkiini, nämä nuoret herrat vaativat vielä selkeästi tarkempaa ohjeistamista ja ohjaamista! Pikkuhiljaa poikien pitää kuitenkin oppia myös itse vaatimaan itseltään sekä toisiltaan keskittymistä olennaiseen, mikäli aikovat lähitulevaisuudessa suunnitella siirtymistä isommille ja itsenäisemmille areenoille.

Tappion jälkeen on aina kova työ saada motivaatio kaivettua uudelleen seuraavaan koitokseen ja nyt se oli vielä isomman työn takana, kun seuraava peli alkoi lähes välittömästi. Yhteisen palaverin jälkeen otimme tavoitteeksi ”voitolla yöhön” teeman ja todella hienosti pojat nousivatkin tappion alhosta jälleen voittajiksi. Kahden väsyneen joukkueen kohtaamisessa veimme tuttua kiistakumppaniamme, Vilppulan Tähteä, melko selvin numeroin.  Aiemmat kohtaamiset ovat olleet kaikkea muuta kuin selviöitä, mutta nyt saimme jälleen syöttöjen jengat kohdilleen ja murskasimme Vilppulan vastaanoton.  Lisäksi isot laitakamelimme pääsivät riehumaan hyökkäyspuolella poikkeuksellisen hataraa torjuntaa vastaan. ;)

Saimme siis neljästä pelistä kairattua kolme voittoa, joten tuloksellisesti ei voi olla kovin pettynyt turnauksen antiin. Ja mikä tärkeintä, saimme pudotettua äärettömän ison ja karvaisen apinan selästämme voitettuamme ensimmäisen kerran tällä kaudella Kauhavan.  Yhtään kantoa ei ole siis enää kaskessa ennen lopputurnausta! Olemme onnistuneet voittamaan kaikki päävastustajamme vähintään kerran tällä kaudella, joten täysi usko omaan potentiaaliin on olemassa! Nyt on enää kysymys siitä, että saamme mitattua ulos sen potentiaalin Kuortaneella tämän kuun lopussa. Tämäkin turnaus osoitti jälleen staffille kehityksen kohteet ja niitä lähdetään työstämään seuraavien kolme viikon aikana.

Viritetään pojat henkisesti ja fyysisesti äärettömän kovaan iskuun, niin kaikki on mahdollista!  Ainakin minä uskon siihen!

Joukkueiden järjestys välierien jälkeen:

  1. Oulun Kisko
  2. Kauhavan Wisa
  3. Rikalavolley
  4. Vilppulan Tähti
  5. Vammalan Lentopallo
  6. Blues-volley

-Eetu-